”Sitten he lähtivät itään, kohti Lontoota. Moni heidän joukostaan hukkui Thamesiin, koska he eivät käyttäneet siltoja. Kun hän saapui kaupunkiin, eivät sen kansalaiset antautuneetkaan, vaan puolustivat sitä taistellen, sillä siellä majailivat kuningas Ethelred ja Thurkill hänen kanssaan.” – Anglosaksien kronikka

 

Taustaa

Elämme 1000-luvun alkua. Viime vuosisatojen aikana on tapahtunut monia onnistuneita ja epäonnistuneita viikinkiretkiä Englantiin, milloin minkäkin tahon toimesta. 900-luvun aikana oli syntynyt suuri vähemmistöryhmä, niistä viikingeistä, jotka olivat saapuneet alunperin näille rannoille ryöstelemään, sekä heidän jälkeläisistään. He kaikki olivat Englannin kruunun silmissä tanskalaisia, ja vuoden 1002 marraskuussa kuningas Ethelred II Neuvoton kävi toimeen valtakuntansa puhdistamiseksi tästä pakanaverestä.

 

Kuningas antoi käskyn, että jokaisen tanskalaisen hänen valtakunnassaan oli kuoltava, ja niin Pyhän Bricen päivänä surmansa saivat lukuisat tanskalaisveriset, sekä vanhojen jumalten palvojat, että kristityt; sekä aikuiset, että lapset. Kuolleiden joukossa sattui olemaan myös Devonshiren lady Gunnhild, joka oli itsensä Tanskan kuninkaan, Sven Haaraparran, sisar. Halusiko Sven kostaa sisarensa kuoleman, vai oliko tapaus vain oikeutus mitä hän oli jo pitkään odottanut käynnistääkseen mittavan valloitussotansa Englantia vastaan? Ken tietää, mutta verilöylyä seuranneen kymmenen vuoden ajan ovat Tanskan tukemat viikinkijoukot, sekä tanskalaiset sotilaat moukaroineet valtakunnan rannikkoseutuja taistelu taistelun perään, eikä loppua ole nähtävissä. Jotkut lähtivät Englantiin taistelemaan herransa puolesta, toiset kohtaakseen sukulaisiaan kohtaan tehdyt hirveydet ja kolmannet taas puhtaasti vaurastuakseen tai taatakseen itselleen paremman yhteisöllisen aseman.

 

Näin olemme saapuneet vuoteen 1013 ja Englannin kuningaskunta on pakotettu Sven Haaraparran armeijan, sekä lukuisten viikinkijoukkojen toimesta takajaloilleen. Käytännössä koko Northumbria, Kent ja suurin osa Merciaa kumartavat jo Tanskan kuninkaan suuntaan. Jotain yllättävää on kuitenkin tapahtunut. Kulissien takana kuningas Ethelred on solminut liiton Englantia terrorisoineen viikinkiarmeijan johtajan, Thorkell Pitkän, kanssa. Tämä liitto, jonka tarkoista ehdoista ja päämääristä vain harvat tietävät, on nyt saattanut samalle puolelle entiset veriviholliset, mutta sota Tanskaa vastaan ei ole lähellekään vielä ohi. Sven Haaraparran valtavan armeijan kerääntyessä Englannin rannikoille, ovat Ethelredin ja Thorkellin joukot kerääntyneet Lundenen kaupunkiin, tarkoituksenaan puolustautua ja päihittää yhteinen vihollisensa täällä, heidän omilla ehdoillaan. Mutta kuinka kestävä on liittouma, joka on rakennettu luiden ja veren lannoittamalle maalle?